KUNTOUTUKSESSA 14.8-18.8.2017

Jo silloin 30.1.2006 kun sain diagnoosin, en halunnut mitään ylimääräistä tietoa taudistani. Tottakai otin vastaan kaikki realistiset tiedot ja pyrin elämään sen mukaan miten ajattelin että hyvä olisi mutta mitään ylimääräistä en halunnut ottaan vastaan. ENKÄ AINAKAAN MENNÄ KUNTOUTUKSEEN!

Koko minun MäSä historiani ajan olen ollut sitä mieltä ettei mun kannata mennä kuntoutukseen. En halua nähdä ihmisiä, jotka sairastavat samaa tautia ja tauti on edennyt paljon pidemmälle. En halunnut ottaa vastaan tietoa siitä, mihin tämä tauti voi edetä...(toki mitään kauhukuvia ei kuntoutuksessakaan tuoda esille).
 Onneksi kuitenkin muutin mieleni ja hakeuduin MS-tautia sairastavien, työelämässä olevien kuntoutukseen. Se muutti käsitykseni hyvin monesta asiasta!

Tämä minun kuntoutukseni toteutetaan Kankaanpään kuntoutuskeskuksessa ja se on ns. pitkäkestoinen kuntoutus jossa on myös omaisen jakso.Kuntoutus on jaoiteltu kolmeen viikon mittaiseen jaksoon. ( 14.8-18.8.2017, 12.2-16.2.2018 ja 4.6-8.6.2018 ,viimeisellä jaksolla omainen mukana 6-8.6). Halusin, että kuntoutukseni sisältää myös omaisen jakson, koska uskon sen jälkeen myös mieheni ymmärtävän minua paremmin 😔.

Ensimmäinen jakso oli viime vuoden elokuulla. Etukäteen mielessäni pyöri monia ajatuksia enkä saanut kunnolla nukuttua. Millainen huonekaveri? (puhun usein unissani ja se aiheuttaa hankaluuksia) Millaisia muut ovat? Miten siellä pärjään? Onko kaikki tarvittava mukana? Ja kaikkea muuta mitä nyt mieleen juolahtaa...

14.8.2017 aamulla lähdin omalla autolla ajamaan Kankaanpäähän (matkaa on reilu 80km), matka meni mukavasti. Perille päästyäni kiersin ympäri miettien mistä pirusta sinne mennään sisälle??? No hienoa, tällainen hankaluus heti alkuun 😞.  Lopulta löysin oven ja sitten sainkin jo huoneeni avaimen.
 Huonekaverini osoittautui mukavaksi naisihmiseksi, jonka kanssa tulimme hyvin juttuun. Vaihdoimme koko viikon ajatuksia ja kokemuksia, välillä itku silmässä, välillä ei naurusta meinannut tulla loppua. Eikä unissa puhumiseni nyt niin suuri ongelma ollutkaan (ainakaan huonekaverini ei sitä myöntänyt 😊 )

Kuntoutus osoittautui todella mukavaksi kokemukseksi. Meidän ryhmä oli samanhenkinen ja heidän kanssaan oli helppo jutella. Käsittelimme viikon aikan hyvin kipeitäkin asioita, välillä lähes pissat housuissa nauraen, välillä kyyneleet silmissä.

Viikon aikana saimme paljon tietoa liittyen sairauteemme. Liikuimme paljon, teimme testejä, rentouduimme ja haastoimme itseämme uusien lajien parissa. Jokainen oman jaksamisen puitteissa.


INNOKKAASTI ODOTAN ENSIVIIKOLLA OLEVAA SEURAAVAA KUNTOUTUSJAKSOA. On kiva mennä tapaamaan jo tuntemiani kanssasairastavia ihmisiä. Ja ensi viikko on vain minulle itselleni tarkoitettua aikaa, saan mennä valmiiseen pöytään ja vain nauttia 😂.

 

Mönkijäajelulla.
TÄTÄ OLISIN JATKANUT VAIKKA HUOMISEEN !

Ilmakivääriammuntaa. ELÄMÄNI ENSIMMÄINEN KERTA!